|
Nimi:
Kutsumanimi: Rotu: Sukupuoli: Väri: Säkä: Ikä: |
Aikakauden Kuolemanvalssi
Valma, Aiku Suomenhevonen Tamma Ruunivoikonkirjava 152cm 26.10.2016, 4v |
VH-Tunnus:
PKK-Tunnus: Painotus: Omistaja: Kasvattaja: |
Takapajulan Pikkutrolli 2017 - kuudes
Palkittu rotunäyttelyssä II-palkinnolla (31.07.2019)
Luonne
Kilpailuissa Aikusta kuoriutuu kovatempoinen ja voimakastahtoinen ravuri. Se on aivan ohjan päässä ja kuuntelee herkeämättä pienimmätkin pyynnöt. Se tekee aina parhaansa ja juoksee vaikka maailman äärin, jos siltä niin pyydetään.
Suku
| i. Snillin Killermo | ii. M.L. Leiskaus | iii. M.L. Tulipallo |
| iie. M.L. Vauhti | ||
| ie. Lahja Balleriina | iei. Bitumi | |
| iee. Lahja HIR | ||
| e. Silveriina | ei. Siveeri | eii. Turbon Sierra |
| eie. Kelokkaan Vauhti | ||
| ee. V.K. Hopeanarri | eei. V.K. Valkea | |
| eee. Hovitar |
ii. enn. 25,7ake - vs. 103 910v€
ie. enn. 22,5aly - vs. 103 710v€
iii.
iie.
iei.
iee.
e.
ei.
ee.
eii.
eie.
eei.
eee.
Kilpailut
Tänään oli aika mennä ajelemaan Valman kanssa. Itse hyppäsin ohjaksiin ja valjastin oman veikeän värisen tammavarsani. Ensi vuoden puolella alkaisi tamman kisaaminen raveissa. Tamman koulutus oli sujunut enemmän kuin paremmin ja tammavarsa oli tullut paljon emäänsä: halukas oppimaan uutta ja yhteistyökykyä löytyi muille jaettavaksi saakka. En mennyt kuitenkaan yksin, vaan Sebastian valjasti Nuppua käytävän päässä. Ensi vuoden projekti oli myös Nupun ratsukoulutuksen aloittaminen, minkä takia ajo-opetettuna työmme nopeutuisi. Valjastuksen ajan Valma oli tyynen rauhallinen, mutta utelias. Hän nyki itse remmejä, nuuski käsiäni ja kasvojani sekä katseli ympärilleen. Valman ystävällinen ja kimeä hirnunta kaikui tallirakennuksessa. Oljet viskoutuivat tamman jaloissa, kun neiti yritti kurotella syömään. Pöljä hevonen. Tamma oli hyvin yksinkertainen, mutta harmiton ja vaatimaton suomenhevonen. Valjastuksen jälkeen Lancelot auttoi meitä laittamaan kärryt ja nousemaan paikoilleen. Valma kipitti jo malttamattomasti eteenpäin, kun Nupun kanssa jouduttiin hetki taistelemaan. Valma oli innokas lenkkeilijä. Matkaan päästyä kipitimme edellä ja Nuppu Sebastianin kanssa hölläilivät omassa rauhallisessa tahdissa perässämme. Vauhtiin päästyä Valma innostui huolella ravailemaan. Tamma kiisi suorilla ja annoin sen spurttaila oman kuntonsa mukaan. Metsäteillä joutusin pidättämään vahvasti menohaluista ravurin alkua. Valmalla riitti virtaa ja elämäniloa porskuttaa eteenpäin, mutta joutui aina pettymään pidätyksistäni. Laukalle tamma ei rikkonut kertaakaan verrattuna alkutaipaleeseemme. Radalla Valma testaili minua ilkeästi, mutta nyt pysyi hyvin ravin temmossa. Nuppu sai laukkailla rennosti, kun me ravasimme täyttä häkää eteenpäin Tallilla Lancelot olikin vastassa ja auttoi meitä. Talutin hikisen tamman lämpimään ja aloin ottamaan valjaita pois. Heitin valjaat karsinan eteen ja aloin harjaamaan Valmaa huolella. Tamma nauttisi täysin riemauksin ja kylmäsin tamman jalat sekä laitoin arnikaa varsan ristiselkään. Pitäisi tilata klinikkakäynti, kun tammalla oli ristiselkä aristanut lenkkien jälkeen. Toivottavasti ei mitään vakavaa. Tamman hoidettua menin putsaamaan valjaat ja aloin jakelemaan iltaruokia työntekijöiden kanssa. Valma olikin taas havunoksien kimpussa.
Päiväkirjamerkintä (30.10.2016, varsanäyttely Adina, Jannica)
Saavuimme jännityksellä Adinaan varsanäyttelyjä varten hyytävän kylmään pohjoiseen. Matkanteko oli lämmintä autossa, joten emme tajunneetkaan ennen kuin pääsimme perille, miten kylmä Rovaniemellä on tähän aikaan vuodesta. Vetäen takkiani tiukemmalle purin trailerista varsani ja aloin puunaamaan sitä viime hetken valmisteluihin. Kävimme kävelemässä hieman lämmikkeeksi pientä polkua lähitienoolla ja Valma käyttäytyi hienosti. Viimein luokka alkoi ja pääsimme maneesiin lämpimään. Siellä kokenut tuomari Jannica istui toisessa päässä arvokkaan näköisenä ja sydämeni pamppaili tuhottomasti astuessamme suureen maneesiin pienen varsani kanssa. Meidät ohjasi erittäin mukava pienikokoinen sihteerinainen ensin lävistäjälle riviin, se oli helppoa koska osallistujia oli todella vähän luokassa. Sitten saimme peräkkäin mennä ison kolmion muotoon asetetun uran. Tamma ei olisi millään malttanut kävellä, vaan yritti jatkuvasti hyppiä pystyyn tai lähteä vauhdikkaammin, joten minulla oli täysi työ sen pitelemisessä uralla. Onneksi sain kuin sainkin villikkoni aisoihin sen saadessa pahimman järkytyksen kanavoitua ravipätkään. Ravaamisen jälkeen se oli kuitenkin niin hermona, että töin tuskin sain varsan pidettyä sen muutaman sekunnin paikallaan tuomarin tutkiessa rakenteen, katsoessa kaviot ja suun. Onneksi Valma käyttäytyi ihme kyllä mallikkaasti tämän ajan ja itse tutkimus ja rakennearviointi ei kauaa kestänyt. Tuossa tuokiossa olimme jännittyneinä, mutta helpottuneina ulos maneesista varsan suitsissa riippuessa ansaitun ruusukkeen. Olin enemmän kuin yllättynyt, kun luokan palkintojenjako alkoi ja meidät kutsuttiin sieltä vielä BIS-kehään. Se sujui onneksi hallitummin ja tamma käyttäytyi melkoisen hienosti koko kehän ajan, vaikka itse sanonkin. Kotiinviemisinä saimme kuin saimmekin vielä BIS-kehästäkin ruusukkeen mukaan! Kyllä oli hienoa lähteä ajamaan pitkä matka kotiin voittajavarsa trailerissa. Tästä nuorikosta vielä kuultaisiin!
Kisaselvitykset
...
Päiväkirja
Päiväkirjamerkintä (20.12.2016, Ajoretki, Roxana)
Tänään oli aika mennä ajelemaan Valman kanssa. Itse hyppäsin ohjaksiin ja valjastin oman veikeän värisen tammavarsani. Ensi vuoden puolella alkaisi tamman kisaaminen raveissa. Tamman koulutus oli sujunut enemmän kuin paremmin ja tammavarsa oli tullut paljon emäänsä: halukas oppimaan uutta ja yhteistyökykyä löytyi muille jaettavaksi saakka. En mennyt kuitenkaan yksin, vaan Sebastian valjasti Nuppua käytävän päässä. Ensi vuoden projekti oli myös Nupun ratsukoulutuksen aloittaminen, minkä takia ajo-opetettuna työmme nopeutuisi.
Valjastuksen ajan Valma oli tyynen rauhallinen, mutta utelias. Hän nyki itse remmejä, nuuski käsiäni ja kasvojani sekä katseli ympärilleen. Valman ystävällinen ja kimeä hirnunta kaikui tallirakennuksessa. Oljet viskoutuivat tamman jaloissa, kun neiti yritti kurotella syömään. Pöljä hevonen. Tamma oli hyvin yksinkertainen, mutta harmiton ja vaatimaton suomenhevonen.
Valjastuksen jälkeen Lancelot auttoi meitä laittamaan kärryt ja nousemaan paikoilleen. Valma kipitti jo malttamattomasti eteenpäin, kun Nupun kanssa jouduttiin hetki taistelemaan. Valma oli innokas lenkkeilijä. Matkaan päästyä kipitimme edellä ja Nuppu Sebastianin kanssa hölläilivät omassa rauhallisessa tahdissa perässämme.
Vauhtiin päästyä Valma innostui huolella ravailemaan. Tamma kiisi suorilla ja annoin sen spurttaila oman kuntonsa mukaan. Metsäteillä joutusin pidättämään vahvasti menohaluista ravurin alkua. Valmalla riitti virtaa ja elämäniloa porskuttaa eteenpäin, mutta joutui aina pettymään pidätyksistäni. Laukalle tamma ei rikkonut kertaakaan verrattuna alkutaipaleeseemme. Radalla Valma testaili minua ilkeästi, mutta nyt pysyi hyvin ravin temmossa. Nuppu sai laukkailla rennosti, kun me ravasimme täyttä häkää eteenpäin
Tallilla Lancelot olikin vastassa ja auttoi meitä. Talutin hikisen tamman lämpimään ja aloin ottamaan valjaita pois. Heitin valjaat karsinan eteen ja aloin harjaamaan Valmaa huolella. Tamma nauttisi täysin riemauksin ja kylmäsin tamman jalat sekä laitoin arnikaa varsan ristiselkään. Pitäisi tilata klinikkakäynti, kun tammalla oli ristiselkä aristanut lenkkien jälkeen. Toivottavasti ei mitään vakavaa. Tamman hoidettua menin putsaamaan valjaat ja aloin jakelemaan iltaruokia työntekijöiden kanssa. Valma olikin taas havunoksien kimpussa.
Päiväkirjamerkintä (30.10.2016, varsanäyttely Adina, Jannica)
Saavuimme jännityksellä Adinaan varsanäyttelyjä varten hyytävän kylmään pohjoiseen. Matkanteko oli lämmintä autossa, joten emme tajunneetkaan ennen kuin pääsimme perille, miten kylmä Rovaniemellä on tähän aikaan vuodesta. Vetäen takkiani tiukemmalle purin trailerista varsani ja aloin puunaamaan sitä viime hetken valmisteluihin. Kävimme kävelemässä hieman lämmikkeeksi pientä polkua lähitienoolla ja Valma käyttäytyi hienosti. Viimein luokka alkoi ja pääsimme maneesiin lämpimään. Siellä kokenut tuomari Jannica istui toisessa päässä arvokkaan näköisenä ja sydämeni pamppaili tuhottomasti astuessamme suureen maneesiin pienen varsani kanssa. Meidät ohjasi erittäin mukava pienikokoinen sihteerinainen ensin lävistäjälle riviin, se oli helppoa koska osallistujia oli todella vähän luokassa. Sitten saimme peräkkäin mennä ison kolmion muotoon asetetun uran. Tamma ei olisi millään malttanut kävellä, vaan yritti jatkuvasti hyppiä pystyyn tai lähteä vauhdikkaammin, joten minulla oli täysi työ sen pitelemisessä uralla. Onneksi sain kuin sainkin villikkoni aisoihin sen saadessa pahimman järkytyksen kanavoitua ravipätkään. Ravaamisen jälkeen se oli kuitenkin niin hermona, että töin tuskin sain varsan pidettyä sen muutaman sekunnin paikallaan tuomarin tutkiessa rakenteen, katsoessa kaviot ja suun. Onneksi Valma käyttäytyi ihme kyllä mallikkaasti tämän ajan ja itse tutkimus ja rakennearviointi ei kauaa kestänyt. Tuossa tuokiossa olimme jännittyneinä, mutta helpottuneina ulos maneesista varsan suitsissa riippuessa ansaitun ruusukkeen. Olin enemmän kuin yllättynyt, kun luokan palkintojenjako alkoi ja meidät kutsuttiin sieltä vielä BIS-kehään. Se sujui onneksi hallitummin ja tamma käyttäytyi melkoisen hienosti koko kehän ajan, vaikka itse sanonkin. Kotiinviemisinä saimme kuin saimmekin vielä BIS-kehästäkin ruusukkeen mukaan! Kyllä oli hienoa lähteä ajamaan pitkä matka kotiin voittajavarsa trailerissa. Tästä nuorikosta vielä kuultaisiin!
VIRTUAALIHEVONEN
Tiedot © Raituva VRL-13369
